Änkyräpedagogiikkaa ja muita kasvatustieteellisiä ilmiöitä
Opettajuus
Yliopistokaupungin pienet piirit
Kuitenkin hurmasin ne vain halvoilla vitseilläni ja maanläheisellä olemuksellani. Nih. Sitte nih.
Olikos tuo nyt vähän tuhmasti sanottu, kun en enää ole opettaja enkä leipiintynyt?
Bubbling under: ”Oi-voi, kun se loma oli niin lyhyt!”
Tai sitten se näemmä on juurikin niin. (1+2, antakaa minulle 1+2-malli!)
Niin että siksi m’oon nykyään niin hyväksynnännäläkäänen! (Kiitos, Heidi!)
… mutta vielä hetken verran olen opettaja, uu-la-laa.
”Vaan kohtahan kökköys unhoon jää, kun joulu täyttää rinnan ja pään!”
Saukon Taivaspaikka 